Asbestilainsäädäntö 2016 – Suomen suurin rahastus?

Vuoden 2016 alusta asbestitöihin liittyvä vanha lainsäädäntö korvautui uudella lailla (684/2015) sekä valtioneuvoston asetuksella (798/2015).  Lakiin on keskitetty asbestipurkutyölupia ja asbestipurkutyöntekijän pätevyyttä koskevat säännökset sekä ylläpitorekisteiden määräykset. Asetuksella säädetään asbestityöhön liittyviä menettelyjä ja asbestipurkutyön suunnitelmien, menetelmien, työvälineiden sekä suojainten käyttöön liittyviä vaatimuksia.

Nyt reilun vuoden siirtymäajan jälkeen on uusi asbestilainsäädäntö hakeutunut uomiinsa ja lain soveltaminen sekä valvominen on käynyt selvemmäksi. Mediassa lainsäädännöstä on annettu monesti kuva, että se toi vain haasteita purkajille ja sitä kautta merkittäviä kustannuksia kaikille koko rakentamisen ketjussa. Erityisesti asunto-osakkeen tai omakotitalon omistajat kokevat uuden lainsäädännön tuoman kartoitusvelvollisuuden vain alan toimijoiden lainsäädäntöön ajamana rahastuksena, jolla tehdään kiusaa kuluttajille. Monesti lehtien palstoilla käytävässä keskustelussa unohdetaan koko lainsäädännön lähtökohta ja nostetaan ainoastaan kustannukset pöydälle. Yhdessäkään jutussa ei kuitenkaan ole esitetty tilastoa tai vertailua, kuinka paljon asbestityön hinta todella muuttui lakiuudistuksen jälkeen. Todellisuushan on, että asbesti oli rakenteissa aivan samalla tavalla jo ennen lakiuudistusta joka tapauksessa.

Asbestia esiintyy Suomen rakennuskannassa ennen vuotta 1994 rakennetuissa rakennuksissa, jonka jälkeen asbestituotteiden myynti, markkinointi ja käyttö on kielletty. Mikäli rakennus on rakennettu ennen vuotta 1994, tulee siinä mahdollisesti oleva asbesti kartoittaa ennen purkutyötä. Velvollisuus asbestikartoituksesta koskee henkilöä tai organisaatiota, joka ryhtyy rakennushankkeeseen eli tilaajaa. Kartoitus koskee rakennusten lisäksi osittain koneita ja toisaalta laivoja. Asbestikartoituksessa paikallistetaan asbestipitoiset materiaalit, määrät ja laatu, sekä arvioidaan asbestia sisältävää materiaalin purkutyöstä aiheutuva pölyävyys. Kartoituksesta saadut tiedot sisällytetään kirjalliseen rakentamisen turvallisuussuunnitelmaan.

Ennen asbestilain uudistamista, voitiin kaikki purkutyöt tarvittaessa tehdä “varmuuden vuoksi” asbestityönä, jos asbestia ei paikannettu ennen purkutyötä kartoituksella. Kustannukset siis saattoivat olla moninkertaiset, jos hankkeeseen ryhdyttiin “varman päälle”-periaatteella. Myös mahdolliset rajauksien ongelmat, mikä on asbestipurkua ja mikä ei, vallitsivat jos kartoitusta ei ollut tehty. Useimmat kiinteistönomistajat kuitenkin teettivät asbestikartoitukset myös ennen vuotta 2016, jotta korjaustyö voitiin suorittaa turvallisesti, ja toisaalta mahdollissa purku- ja jätekustannuksissa säästettiin, koska osa purkamisesti voitiin tehdä ns. normaalipurkuna.

Lainsäädäntö toi myös uudistuksia urakoitsijoille. Lainsäädännössä määritetyn asbestiluvan lähtökohtana on koulutettu ja päteväksi todettu henkilöstö sekä asbestipurussa käytettyjen laitteiden oikeellisuus ja riittävät tilat niiden huoltoon. Vanhan lain mukaiset asbestipurkutyö valtuutukset ovat vielä voimassa vuoden 2017 loppuun. Tämän jälkeen tehtävä asbestipurkutyö edellyttää voimassa olevaa asbestipurkutyölupaa. Hakijalle, jolla oli ollut vanhan lain aikaan valtuutus ja asbestipurkutyöt on suoritettu mallikkaasti, voitiin lupa myöntää toistaiseksi voimassa olevana. Vuoden 2016 aikana uusitut luvat, joita ei kuitenkaan myönnetty toistaiseksi voimassa olevina, myönnettiin määräaikaisina vähintään viideksi vuodeksi. Muussa tapauksessa lupa myönnetään aina jatkossa määräaikaisena kolmeksi vuodeksi, jonka jälkeen toimijan täytyy hakea lupaa uudestaan.

Kokonaisuudessaan uuden lainsäädännön vaatimukset asbestitöille ja koko lupajärjestelmälle kiristyivät. Miksi? Koska lainsäädännön tavoitteena oli ensisijaisesti parantaa rakentamisen turvallisuutta. Samalla voitiin karsia purku-urakoitsijat, ketkä puutteellisella tai vääränlaisella toiminnalla polkivat purkutöiden hintoja alas ja aiheuttivat kilpailun vääristymistä. Huomioiden se tosiasia, että asbestia rakennuksissamme on vielä kauan, näen lakiuudistuksen kaiken kaikkiaan hyvänä asiana työ- ja ympäristöturvallisuuden kannalta.

Mikäli turvalliset työtavat ja riittävän tarkka lupamenettely karsii alalta pois “alennustakit” päällä olevat urakoitsijat, jotka eivät piitanneet asbestin vaarallisuudesta työskennellessään, näen myös kustannuksien nousun vain hyvänä asiana. Vai olisiko kaikki Suomen rakennuskannassa oleva asbesti purettu normipurkuna välittämättä kuitujen leviämisestä, jos lainsäädäntöä ei olisi uudistettu?

Joni Sorjonen

Tutkimuspäällikkö, RI, RTA

SRTP Oy